Ajokoira

Suomen ajokoira

Monen metsästysharrastajan mielestä suomenajokoira on tällä hetkellä maailman paras ajava koirarotu.

Suomenajokoira on kotimainen, Suomen suosituimpiin rotuihin kuuluva koirarotu, jota käytetään lähes pelkästään jäniksen tai ketun ajometsästykseen. Se on itsenäisesti joko maa- tai ilmavainulla työskentelevä koira, joka ajaa riistaa haukkuen kuuluvasti. Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat. Kennelliitto rekisteröi vuonna 2012 1475 suomenajokoiraa. Vuosina 2003-2012 rekisteröitiin yhteensä 20030 suomenajokoiraa.

Suomenajokoiran määrätietoisen rodullisen kehityksen voidaan laskea alkaneen, kun metsästyskoiraharrastajat perustivat Suomen Kennelklubin vuonna 1889 ja yhdeksi ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin suomalaisen ajokoirarodun luominen. Koska maahamme pääasiassa Venäjältä, Ruotsista ja Englannista jo tuodut rodut eivät täyttäneet niille asetettuja metsästysvaatimuksia, joukko aktiivisia metsästysharrastajia alkoi etsiä jo Suomessa olevista koirista parhaiten metsästykseen soveltuvat yksilöt ja kehittää niiden avulla suomalaista ajokoiraa. Suomen Kennelklubin ensimmäisestä näyttelystä vuonna 1891 valittiin kolme ja seuraavana vuonna kahdeksan koiraa, joiden pohjalta laadittiin ensimmäiset rotumerkit vuonna 1893. Koiran väriksi vahvistettiin punaruskea. Koska väri ei kuitenkaan vakiintunut, vaan musta mantteli pyrki voimakkaasti esiin, jouduttiin 1900-luvun alussa palaamaan kolmiväriseen koiraan. Nykyinen rotumääritelmä on suurimmaksi osaksi peräisin vuodelta 1932.

Suomenajokoirauroksen korkeus on 55-61cm, nartun 52-58 cm. Sen karvapeite on kaksinkertainen, kolmivärinen ja melko sileäkarvainen. Rakenne on tasakorkea, korkeuttaan selvästi pidempi, voimakas, mutta ei raskasrakenteinen. Luonne on rauhallinen ja ystävällinen. Kotioloissa suomenajokoira haukkuu ja vahtii vähän tai ei ollenkaan. Erittäin metsästysviettisenä se soveltuu paremmin metsästys- kuin seurakoiraksi.

Suomenajokoirien vuosittain käyttöpuolen päätapahtuma on mestaruusottelu Kilpa. Ensimmäinen Kilpa järjestettiin vuonna 1937 ja sotavuosia lukuun ottamatta se on järjestetty joka vuosi. Kilpailijat valitaan siten, että kunkin kennelpiirin mestaruuskisoista pääsee kolme suomenajokoiraa lohkon valintakokeisiin. Lohkoja on neljä. Jokaisesta lohkosta kolme parasta pääsee Kilpaan, johon osallistuu automaattisesti myös edellisvuoden ajokuningas. Ottelun voittaja kruunataan Ajokuninkaaksi.

Suomenajokoirille lasketaan jäniksenajokoetulosten perusteella metsästysominaisuuksien jalostusarvoennustetta, BLUP-indeksiä, joka kuvaa koiran geneettistä tasoa ominaisuudessa. Sen laskennassa otetaan huomioon kaikki koiran sukulaistulokset sekä korjataan tuloksia niihin vaikuttavien tekijöiden, esimerkiksi koekelin tai koiran iän, suhteen. BLUP-indeksejä tulkitaan siten, että rodun keskiarvo on 100. Alle 100 indeksi on huonompi ja yli 100 parempi kuin rodun keskitaso.

Metsästyskoirana suomenajokoiran perusrakenne on melko luonnonmukainen, mistä johtuen rakenteellisista erikoisuuksista johtuvia ongelmia ei rodussa esiinny. Mutta jatkuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien seuranta on välttämätöntä, jotta viat eivät pääse yleistymään kannassa. Rodulla esiintyviä sairauksia on pikkuaivojen etenevään surkastumiseen liittyvä ataksia, johon on kehitetty geenitesti, jonka avulla sairaiden pentujen syntyminen ehkäistään välttämällä kahden sairautta kantavan yksilön yhdistämistä. Kantaja voidaan yhdistää ataksianormaaliperimäiseen koiraan. Rodussa tutkitaan sydänsairauksia (kardiomyopatia), imusolmukesyöpää (lymfooma), mustan karvatupen kasvuhäiriötä (follikulaaridyspasia) ja atooppista ihottumaa. Näistä sairauksista tehdään yliopistollisia tutkimuksia yhteistyössä rotujärjestön kanssa. Lonkkanivelen dysplasiaa esiintyy myös jossakin määrin ja sitä pystytään seuraamaan lonkkaindeksin avulla. Tavoitteena on, että suurimmassa osassa jalostusyhdistelmistä uroksen ja nartun lonkkaindeksien keskiarvo on yli 100.

Venäjän ajokoira

Venäjänajokoira on keskikokoa kookkaampi ajokoirarotu, jolle on ominaista monipuolinen kiinnostus riistaa kohtaan. Rotu soveltuu niin jäniksen, ketun, supikoiran kuin suurpetojenkin metsästykseen. Sen luonne on rauhallinen ja hyvähermoinen, karvapeite lämmin ja käpälät kestävät.

Amerikankettukoira

Käyttötarkoitus

Amerikankettukoira on spesialistirotu, joka on erikoistunut petoriistan ajamiseen kuuluvulla haukulla sekä nopealla ajotavalla. Myös ketun ja ilveksen ajokokeet sekä koiranäyttelyissä käynnit ovat hyvä lisä metsästysharrastuksen rinnalle.

Luonne ja käyttäytyminen

Todella voimakas vietti petoriistaa kohtaan.  Amerikankettukoira on hermorakenteeltaan tasapainoinen koira, joka ei ole arka eikä vihainen. Avoin luonne.

Amerikankettukoiran perusluonteeseen kuuluu hyvä koulutettavuus sekä rauhallisuus.

Yleisimmät asiat terveydestä

Pääsääntöisesti rotu on aika terve. Yksittäisiä sairauksia rodussa esiintyy esim ruoka-aine allergioita. Rodulla ei ole voimassaolevaa pevisa ohjelmaa. Amerikankettukoirayhdistyksen jalostusohjelman suositus on että jalostukseen käytettäviä koiria käytettäisiin lonkkakuvauksissa. Kennelliiton terveystilaston mukaan yleisin kuolinsyy on tapaturma tai liikenneonnettomuus.

Turkinhoito

Helppohoitoinen. Paksu turkki ja karvapeite on lyhyttä, turkin väreistä kaikki on sallittuja.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Metsästäjille jotka haluavat ajavan koiran petojen metsästykseen. Pelkästään seurakoiraksi amerikankettukoira ei sovellu. Se on kotioloissa rauhallinen ja toimiessaan aktiivinen, paljon liikuntaa vaativa ajava koira, jonka on päästävä toteuttamaan tehtäväänsä: ajamaan riistaa haukkuen kuuluvasti. Riistana yleisimmin kettu ja supikoira. Rotua käytetään myös ilveksen ja karhun sekä suden metsästykseen.

Muuta

Amerikankettukoirien rekisteröintimäärä v.2015 oli 154 pentua. Ketunajokokeissa käyntejä tuli 63 kpl ja näyttelykäyntejä 108 kappaletta.

Teksti ja kuvat: Amerikankettukoirayhdistys ry